Tiedotteet / Gyrodactylus salaris

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Eelan ( Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos ) tiedote 31.1.2001 loisesta ja sen esiintymisestä.


 

LOHILOISTA RUNSAASTI TORNIONJOESSA - LOISEN LEVIÄMINEN NAAPURIJOKIIN ESTETTÄVÄ

Tornionjoesta lohenpoikasmäärien seurannan yhteydessä syksyllä 2000 otetuista näytteistä löydettiin yllättävän runsaasti Gyrodactylus salaris -lohiloista. Loista kantavien poikasten osuus lisääntyi jokea ylöspäin mentäessä. Lohiloisen ei tiedetä aiheuttavan kuolleisuutta Itämereen laskevien jokien lohille, vaikka loinen on ollut tuhoisa Norjassa Atlanttiin laskevien jokien lohikantojen poikastuotannolle. Hyvä poikastilanne Tornionjoessa - lohenpoikasia on havaittu viime vuosina erityisen runsaasti - mahdollistaa lohiloisen laajan esiintymisen. Lohenpoikasia esiintyy vesistössä latvajoissakin, kuten Käsivarren Lätäsenossa ja Könkämäenossa. Könkämäenon ja Lätäsenon lohenpoikasista noin puolella todettiin lohiloista, osalla satoja loisia tutkituilla evillä. Erityisesti Käsivarren alueella kalastavien on syytä ottaa huomioon lohiloisen yleisyys Tornionjoella, jotta loisen leviäminen Tenojokeen ja muihin Atlanttiin laskeviin jokiin estettäisiin. Lyhimmillään Itämereen ja Atlanttiin laskevien jokien latvoilla on välimatkaa vain sata metriä. Loinen leviää etenkin elävän kalan välityksellä, mutta myös tuoreen kalan, kosteiden kalastusvälineiden, saappaiden, kahluuhousujen, haavien ym. sekä veneen pilssiveden mukana. Lohiloinen ei tartu ihmiseen eikä kotieläimiin. Kalan käytölle elintarvikkeeksi ei lohiloinen siis aiheuta mitään estettä.

Kalastajien vastuu korostuu

Tornionjoen vesistöalueen naapureina on useita Atlanttiin laskevia lohijokia, joista Könkämä- ja Lätäsenoa lähimpinä sijaitsevat Norjan puolella Reisajoki ja Skibotnjoki. Tenojoen vesistöalueen latvat sijaitsevat onneksi kymmenien kilometrien päässä Tornionjoen vesistöalueen tunnetuista lohen elinpaikoista. Nyt todettu lohiloisen runsas esiintyminen Tornionjoen latvoilla asti korostaa kalastajien vastuuta lohiloisen leviämisen ehkäisyssä. Helpoimmin lohiloinen siirtyy vesistöstä toiseen elävän kalan siirtojen mukana. Vaikka Gyrodactylus salaris onkin lohen loinen, viihtyy se muissakin kalalajeissa vaihtelevan pitkiä aikoja. Parhaita varaisäntiä ovat lohensukuiset kalat, mutta loinen voi elää lyhyitä aikoja myös muissa kalalajeissa. Norjan viranomaiset ovat esittäneet huolestumisensa suomalaisten pilkkijöiden Reisajoella harjoittamasta elävän täkykalan käytöstä. Elävän täkykalan käyttö on Norjassa kokonaan kielletty. Tenojoen vesistöalueella - sekä Suomessa että Norjassa - on kiellettyä käyttää muualta tuotuja täkykaloja, myös kuolleita kaloja. Täkykalamääräyksiä on ehdottomasti noudatettava. Vahingot loisen levitessä ovat niin mittavat, että ei voi olla mitään perustetta kieltojen uhmaamiselle. Saaliiksi saatua kalaa ei myöskään missään tapauksessa tule perata ja huuhdella muissa vesistöissä. On myös kiellettyä siirtää elävää kalaa Jäämereen virtaaville vesistöalueille muualta Suomesta.

Lohiloinen voi siirtyä myös veden ja välineiden (esim. saappaat, veneiden pilssivesi, jopa kalastusvälineet) välityksellä. Loiset
kuolevat mikäli välineet ovat kuivina vähintään vuorokauden huoneenlämmössä tai tunnin vähintään 60 asteen lämpötilassa, esimerkiksi saunassa. Loinen voidaan tappaa myös
desinfektioaineilla: välineille ystävällinen tehokas desinfektioaine on esimerkiksi Virkon S (käyttöväkevyys 0,5-1%, käsittelyaika 15 sekuntia).

( Virkon S on myynnissä ainakin apteekeissa. Lisäys tiedotteeseen))

Lohiloista tutkittu sekä joesta että kalanviljelylaitoksista

Ruotsalaisten tutkimusten perusteella on ollut tiedossa, että
Tornionjoen lohen vaelluspoikasissa esiintyy Gyrodactylus salaris -loista. Syksyllä 2000 tutkittiin Tornionjoen vesistöalueelta 766 lohen jokipoikasta, ja lohiloisten yleisyys yllätti tutkijat. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen keräämissä ja Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen Oulun aluelaboratorion tutkimissa evänäytteissä
on lohiloisia löydetty etenkin vesistön latvaosista otetuissa näytteissä. Noin puolesta tutkituista Könkämäenon ja Lätäsenon lohenpoikasista löydettiin lohiloisia ja todetut loismäärät olivat suomalaisittain suuria. Loismäärät ovat kuitenkin alhaisempia kuin norjalaisissa joissa, joissa lohiloinen on aiheuttanut suurta tuhoa Atlantin lohelle. Loisen haitallisuudesta Tornionjoen lohenpoikasille ei ole mitään viitteitä. Sähkökoekalastuksella saatu suuri määrä elinvoimaisia poikasia osoittaa, että loinen ei liiaksi rasita isäntänsä elämää.

Loinen on suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla kohtalaisen yleinen varsinkin kirjolohella. Tornionjokeen istutuskaloja tuottavat RKTL:n kalanviljelylaitokset ovat olleet lohiloistutkimuksien kohteena jo kymmenkunta vuotta, eikä Gyrodactylus salaris -loisia ole tänä aikana laitoksilta todettu. Istutettavat lohenpoikaset saavatkin siis tartunnan vasta lajikumppaneiltaan joessa.

Tornionjoella lohenpoikasia enemmän kuin vuosikymmeniin

Tornionjoella lohen poikasmäärät ovat olleet erityisen runsaita viime vuosina. Lohikannan elpyminen johtuu jokeen nousseiden kutulohien määrän kasvusta lähinnä Itämerellä tiukennetun kalastuksensäätelyn seurauksena. Poikasia esiintyy runsaasti myös vesistön yläjuoksulla Käsivarressa aina Lätäsenon latvoja ja Könkämäenon keskijuoksua myöten, koska lohi nousee kudulle myös näille alueille, 400-500 kilometrin päähän Tornionjokisuusta. Runsaita poikasmääriä on odotettavissa joessa jatkossakin, mikäli lohenkalastusta ei Itämeren piirissä lisätä eikä lohenpoikasten kuolleisuutta lisäävä
M74-oireyhtymä oleellisesti voimistu. Luonnonpoikasten lisäksi Tornionjoessa on istutettuja lohenpoikasia.

Lisätietoja:

Internet: http://www.mmm.fi/elintarvikkeet_elaimet/
julkaisut_tiedotteet/gyro.html http://www.rktl.fi/tiedote/2000/1412.html

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos, Oulun aluelaboratorio: Kalatautitutkija Pasi Anttila, puh. 08-5622642, aluelaboratorion johtaja Perttu Koski, puh. 08-5622633

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos: Tutkija Atso Romakkaniemi, puh. 0205 751812, erikoistutkija Jaakko Erkinaro, puh. 0205 751871