|
Näytetään viestit 10 - 20 uusimmasta vanhimpaan. Uudemmat viestit | Aiemmat viestit Päivämäärä: 20.10.2008 18:45
Otsikko: Nyt se sitten aukesi, sidontakausi.
Viesti:
Perhokirjasto tuplaantui kun yllättäen postista oli noudettavissa kaksi perhokirjaa. Lämpimät kiitokset lähettäjälle.
Ystäväni Kari lainasi puolenkymmentä kirjaa lisää. Alan päästä taas hissukseen sidonnan makuun kiinni, kuivan kauden jälkeen. Bates:n kirja, tekee minuun syvän vaikutuksen, positiivinen juttu havaita jenkkienkin osanneen sitoa. Myös Waddington alkoi kiinnostamaan, muutaman makupalan kuva löytyi eräästä kirjasta. Yritän ehtiä perehtymään asiaan syvällisemmin, kunhan saan sangat ja koukut hommattua.
Bulldog:sta löytyi sittenkin enemmän mitä resepti antoi olettaa. Olivat sitoneet siitä rumia versioita julkisuuteen. Arvelinkin siinä olevan ainesta, vihreä rungon sinisen paikalle muutti perhon ottipeliksi. Siivessä jos tykkää klassikoista kalastuksessa, tippet kannattaa sitoa nipusta eripituisia siikasia. Muutenhan simppeli ja hyvä perho.
En nyt heti muista tuliko jo aiemminkin todettua. Vaikuttaisi nuo brittiläiset lohenkalastus kirjailijat myöhemmällä ikää muuttaneen sidontatyyliänsä. Iän myötä vaikuttaisi perhojen rakenteet yksinkertaistuneen. Ehkä ovat halunneet palata takaisin pääasian pariin, kalastusperhoihin. Niin se taitaa kaikilla käydä. Asioista vaan alkaa nauttimaan erilailla.
Menin sitten sitomaan tyyliltään vanhan irlantilaisen perhon, pään lakkaus kuivuu ja sitten kaveri pääsee pesulle. Ei ollut kylläkään aikomus kopioida mitään…
Nimetön
Hela: kultalanka.
Jatke: chartreuse UNI-Neon
Pyrstö: tippet, helmikana, ruskea mallard ja punaiset kukon siikaset
Vyö: musta strutsi
Kierre: ovaali kulta
Runko: vaalea oliivinvihreä villa dubbing, auki nypittynä
Kurkuhäkilä: Musta valkopilkullinen metso
Siipi: tippet siikaset eri mittaisina, vihreäpunainen macaw, tavi, punainen hanhi, ruskea kalkkuna, uudelleen tavi ja crest siikasina …..
Tässä kohtaa siiven sidonta keskeytyi ja perho lähti pesulle.
Aion laittaa siipeen vielä ruskean mallard:n kapeina kaistoina päälle ja punaiset sarvet.
Uskallan suositella kokeilemaan tuota viritystä, ai miksi?
Näitä on käytetty yli sata vuotta ja ne ovat toimineet.
Päivämäärä: 20.09.2008 21:41
Otsikko: Motivaatiosta pulaa
Viesti:
Perhojen sidonnassa motivaatio syksyisen harmaassa kunnossa.
Tuo harmaa, lähinnä värinä, alkoi askarruttamaan. Ystäväni Kari S. lainasi Honkavuoren kansiosta julkaistua vihkosta, taisin joskus hänelle vihjata että haluaisin siitä itselleni reseptit talteen. Vihkon sisällöstä pisti silmään erityisesti harmaan väri joita oli useissa perhoissa. Lieneekö sillä jokin taika?
Vihkosta esille pilkisti joitain muitakin asioita.
Oikein kiva nimi perholle oli Melkein Morottoja ja sen alla Murjottaja.
Honkavuori ei ollut selvästi merkinnyt omikseen kuin kaksi perhoa, Aatsingin keltainen ja Tumma vaeltaja. Yhdessä perhossa oli merkintä ”Ei oma”, kyseessä oli Vanha Oulujoen taimenperho. Sinipiika näyttää olevan Honkavuoren mukaankin alkujaankin Myöhäsen perho. Erään nimettömän perhon reseptin kohdalla oli kirjaimet J.K. Jos joku tietää, minulle voi asiaa valaista email:n avustuksella. Sinänsä jos joku vielä muistaa tarinoita näistä muistakin Wanhoista mestareista, minulle voi tarinaa heistäkin lähettää, heidän tuntemattomat reseptitkin olisi mieluisia yllätyksiä.
Muutoinhan tässä syksy on ollut hiukan hitaasti kuluvaa vuoden aikaa. Säännöllisesti olen iltaisin bulldog Jaskan kanssa seurannut roskakatoksen vieressä oleva vaahteran kellastumista. Öiden alkaessa pimentyä on vaahtera alkanut hohtamaan keltaisena etelän yössä.
Löysin sitten vihdoin ja viimein oikeasti viininpunaisen kukonkin. Spey Claven pojat ystävällisesti ja oma-aloitteisesti lisäsivät sen tiskillä oleviin ostoksiini. Kiitos, ihan julkisestikin. Kunhan tässä motivaatio löytyy siitä sidotaan makoisia ottiperhoja… ja on muuten nättiä tavaraa perhon lisukkeena.
Tuolla aiemmin mainittu nimetön J.K on aikas mielenkiintoinen resepti ja herätti sidonnallisia ajatuksia. Tässä sen resepti:
Hela/Jatke: Hopea ja oranssi.
Pyrstö: Crest.
Vyö: Musta strutsi.
Kierre: Kapea ovaali hopea, molemmille osille.
Runko: Kaksi samanlaista erillistä osaa. Ruskea ja musta mohair. Hunnut vaalean harmaa nailonkarva, musta strutsi välivyönä osien välissä.
Kurkkuhäkilä: Vaalean harmaa nailon ja oranssi helmikana (muutama siikanen).
Siipi: Ruskea orava, punainen kultafasaanin rintahöyhen vaakasuoraan, amherst- ja kultafasaanin pyrstö. Ruskea mallard ja crest.
Sivut: Viidakkokukon silmähöyhenet.
Sarvet: Punainen macaw.
Pää: Musta.
Klassikkojen ystävänä, vaihtaisin nailonit, vaikka siniharmaaseen kukkoon tai vielä parempi olisi hyvin lyhyt siikasinen sininen kukko jonka eteen vaalean harmaa kukko. Siivessä klassismia olisi oravan paikalle kalkkuna.
Päivämäärä: 08.08.2008 16:29
Otsikko: Ei tullut sitoessa mieleen
Viesti:
Projektin loppupuolella mennään. Rasiaan on kertynyt yli kymmenen guttipäistä lohiperhoa, ei mitään kaunottaria tosiaankaan, ei niitä liiemmin ole ajateltu sitoakaan perhokisoihin eikä kauniiksi kuviksi nettimaailmaan. Kalastusperhoiksi siis niitä olen yrittänyt punoa.
Sen jälkeen kun vihdoin sain hankittua lompakolle sopivia koukkuja, ei siis mitään 15 dollaria kappale maksavia, ryhdyin sitomaan perhoja. Aikani tuskailtua sen perhon päähän kiinnitettävän lenkin, gutin, kanssa, keksin tehdä sen punotusta siimasta ja jäykistää sitä UV-perukeliimalla. No, perhoja alkoi syntymään.
Viime yönä sitten lueskelin vanhasta opuksesta gossamer silkin olevan gutiksi sopivaa ja se pitäisi käsitellä suutarinvahalla, siis jäykistää hiukan. Tätä kirjottaessa muistui mieleen sidontalaatikossani sellainen epämääräinen puupuola jossa on vieläkin epämääräisempää vaaleaa silkkiä. Eipä tullut mieleen eikä osunut silmiin se puola aikaisemmin. Se epämääräinen puola sisältää juuri tuota guttipäässä käytettävää silkkiä ! Ja samaa tavaraa myydään kovaan hintaan liikkeissä.
Nyt sitten tuli testattua aidon silkin sopivan gutin tekoon aivan mainiosti. Sopivia silkkejä voi kysyä vaikka maahantuojilta, löytyy valmiiksi kierteellä oleviakin vaihtoehtoja ja vieläpä eri väreissä. Jos ei satu naapurissa olemaan suutaria, vahan löytää apteekistakin. Mehiläisvahaa kehiin. Ohenteena käy tärpätti. Jos homma alkaa tympimään, voi mehiläisvahan lopun käyttää muihin hommiin. Apteekista hankittu, ilman tärpättiä tietty, käy purukumista ja sillä voi ajankulukseen vahata omenoita, siis samaa tavaraa on kaupan omppujen pinnassa. Jos on puutyöt lähellä sydäntä, voi talven mittaan askarrella listoista ja vanerista perhorasioita. Nätin viimeistelyn saa rasioihin... mehiläisvahalla.
Kannattaa muuten kokeilla tuota rasioiden tekemistä. Askartelin sellaisen mahonkivanerista ja -listoista. Se syntyi katkoteräveitsellä ja jiirisahalla, hiukan hiomapapereita lisäksi. Vaneri kannattaa sahauttaa valmiiksi puutavaraliikkeessä. Lisäksi saranat, lukko, korkkia tai vanhoja hiirimattoja. Kokoonpano kakskomponettiliimalla, hiirimatot kiinni kontaktiliimalla. Omani tosin lakkasin selluloosalakalla, jos aikaa olisi ollut, venelakka olisi parempi. Hiukan vanhahtavan pinnan sai kun pyyhkäisi kuivaa lakkapintaa kevyesti vesihiomapaperilla. Ei siis mennyt hukkaan junnu-ikäisenä ollut lennokkiharrastus. Kotirakentajalle suurin ongelma rasioissa tulee liimausvaiheessa, kaikki osat kampeaa kieroon. Osien olisi oltava irrallaan keskenään tarkasti yhteen sopivia jolloin hiottavaa jää vähemmän. No, olin jo aiemmin harjoitellut asiaa perhojen varastolaatikoiden parissa.
Seuraava perhorasia-projekti tuleekin olemaan taskuun sopivat rasiat lentokonevanerista. Kai sitä voisi kokeilla saisiko jopa viilut puristettua valmiiksi muotoon, taipuu vanerit ja viilut huonekaluissakin mitä ihmeellisimpiin muotoihin.
Työt alkoi ja loma loppui. Ammattini varjopuoliin kuuluu ensimmäisenä työpäivänä auditoriossa istuminen virtsarakko paukkuen mitä jonnin joutavampia juttuja kuunnellen, onneksi niitä ei ole joka päivä. Aika kului mukavasti takarivillä perhoreseptien parissa. Samalla rivillä näytti työkaveri suunnittelevan jotakin kytkentää.. joku ratkoi ristikkoja.. Kovasti innokkaina oltiin siis paikalla.
Oli tuonne ilmestynyt Pekan kuva omani viereen… Me ei olla veljeksiä, eikä olla vielä toistaiseksi oltu samassa veneessäkään.
Päivämäärä: 27.07.2008 14:42
Otsikko: Helletuulta
Viesti:
Paluu perhopenkin ääreen. Tuskaista sitomista, milloin häkilä katkeaa strategisesti tärkeällä hetkellä, milloin tuulen puuska lennättää siikaskaistat pitkin lattioita. Lämmintä tuli vihdoin ja viimein.
Olen, iloisen 60-luvun lapsena, tuuminut uutta helle-ajan hittiä, nakusidontaa. Koska en ole minkään seuran jäsen, en oikein voi edes kuvitella nakusidonnan toteuttamista seuran kerhotiloissa. Taitaa sidonta-illat olla tauolla. Mutta onneksi löytyy perhonsidonta-kursseja näin kesäaikaan. Hesarissa olisi ilmoitus: ”Kutema-ojan nakuperhosidonta-kurssi”. Siellä sitten istuttaisiin Kutema-ojan rannalla keltiäisillään tuvan edessä pihalla pirttipöydän ääressä. Välillä valkoiset alaposket vilkkuu kun tuulenpuuska tyhjentää pirttipöydän siikasista ja höyhenistä. Jos lähistöllä olisi vielä karjatila, saisi sopivaa mallia paarma-osastolle taimen-perhoihin. Olisi iloista läiskettä sadattelun säestyksellä. Unohdin ajatuksen ja laitoin ikkunan kiinni.
No, keräsin siikaskaistat lattialta. Vihin ne keskenään siivelliseen liittoon, jonka merkiksi kiersin muutaman kierroksen mustaa lankaa siikasten tyveen. Baker tuli sidottua, muttei taaskaan siten kuin se alkujaan oli tarkoitettu sidottavan. Eipä ole joutsenta kaikissa mahdollisissa väreissä, eikä siten siikasten mitta riitä siiven sitomiseksi kokonaisina levyinä. Ratkaisin hanhien riittämättömän mitan, sitomalla siiven kattolaskuiseksi. Se ei monelle tule mieleen kuinka pitkä pätkä lankaa tarvitaan Koskenkorva-pullon ympärille, kun sitä siihen kierros laitetaan. Perhoihin se liittyy lähinnä siiven etureunan kaaren takia. Yllättävän paljon klassisessa perhossa siikasten pituudesta katoaa siiven etureunalla. Eipä se itsellekään aina muistu mieleen penkin ääressä.
Materiaali pulaa. Aina kun löytää jotain mielenkiintoista, jäljellä on se viimeinen pussi. Näin kävi alkuviikosta, hienoa viininpunaista hanhea, ja tietenkin viimeinen pussi. Pettymys oli tunkkaisen raju kun nyyhdin pöydälle unohtuneen pussukan auki. Ovat brittein-saarilla latoneen samaan pussiin kuusi samanpuoleista sulkaa… eipä ole kai Kaukoidästä töihin tulleet kai ikinä perhoja sitoneet. ”Osta viimeinen pussi, sama kuin tilaisit internetistä”. Lusikka kauniiseen käteen. Ostan seuraavaksi valkoisia sulkia, kasan hius- ja kangasvärejä sekä teen kaupat tennari-ikäisen tytön kanssa värjäysprojektista. Saa kerrankin värit kohdalleen.
Aikoinaan, 70- ja 80-lukujen taitteessa olisi sen voinut tehdä punkkaripojan kanssa, mutta mennyttä aikaa ei takaisin saa. Näin muuten vähän aikaa sitten vanhan tutun 70-luvulta, soitti silloin bassoa kavereitteni bändissä. Aika oli ollut armollinen kaverille, maiharit ja neonvihreä irokeesi oli tallella, vaikka ikää onkin kertynyt 50 korville. Irokeesi oli tosin vähän alkanut valumaan selkää kohti, niin kuin meillä monella on käynyt. Se on sitä kun miehillä maha kasvaa iän myötä, niin että naamanahka löystyy niin paljon että niskatukka alkaa painumaan selkää kohti. Mutta sehän nyt ei liity mitenkään kalastukseen, paitsi että selkätukkaan voi tulla tuulisolmuja.
Olivat nämä mestarit silloin aikoinaan, 1800-luvulla, itse sulkansa ja höyhenensä värjänneet. Tosin voin olla väärässäkin, oli heilläkin tyttäriä ja poikia. Joillain nykysitojilla on merkillinen mielikuva 1800-luvusta. Villa oli saman väristä kuin se lampaan kyljessä on. Etsittiin vaan violetti tai viininpunainen lammas ja otettiin siitä dubbing-tarpeet. Samaa tehtiin kukkojen kanssa, hengiltä otettiin claretit, sitruunankeltaiset ja siniset kukot. Varmaan silkkitoukatkin eritti siihen aikaan mitä erikoisemman värisiä silkkejä. Unikkoja popsivat punaista, rypsiä popsivat keltaista, sinivuokon syöjät sinistä… kultaharkkoja kaluavat kullansävyistä… Grönlannista asti käytiin hakemassa vihreitä ja royal blue hylkeitä. Kertoisiko joku heille että värjääminen on vanha keksintö.
Säästän vähät reseptini tällä kertaa sidontakaudelle… kun kaikki kaveritkin on kalasssa.
Päivämäärä: 21.07.2008 00:40
Otsikko: Nevalaista
Viesti:
Kymillä tuli poikettua. Vettä siinä joessa tuntui riittävän, vanhat tutut ottipaikat tuntui olevan keskellä jokea. Täytyi etsiä uusia. Muistui siinä jokea ihmetellessä mieleen alkukesästä poiketessa saatuja vinkkejä. Pitkään tuijottelin virtaavaa vettä sekä erään kiven etupuolta, 10 minuuttia eikä vinkkiäkään edes, meni 20 minuuttia eikä mitään, puolen tunnin odottelun jälkeen se näkyi. Pienen pieni virtaan kuulumaton pöyrre. Ei, en alkanut pommittamaan paikkaa perholla, vaan lähdin katselemaan alueen yläosaa. Hiljaista tuntui olevan pintakäyntien osalta, yläosassa Ruhavuolteella sentään joitain pinnassa käyntejä oli, mutta ei juuri kalastajia.
Ei juuri intoa perhon uitteluun löytynyt joten poistuin kahville. Kievarin isännän mukaan on ollut hiljaista, kalastajia ei ollut näkynyt edellisien vuosien tapaan. Sama näkyi saaliskirjoissa. Lieneekö kova virta tai korkea bensan hinta karkottanut kalastajat. Eipä näyttänyt joka kesäinen ”siikaverkkokaan” olevan kosken alla.
Tulipa uiteltua sidottuja klassikoitakin. Yllättävän tuuheaksi sidottu, hyljerunkoinen perho ei ottanut kaatuakseen virrassa. Balanssi oli kohdallaan ja siipi sidottu suoraksi.
Palasin auringon alkaessa yötoimensa uudelleen tarkkailemaan kiveä. Tällä kertaa sitä pöyrrettä ei tarvinnut pitkään odotella. Perukkeen päässä killui yhä Lohen herkku ja sitä aloin virittelemään kohti kiveä. Ei ihan helppoa ollukaan. Aikani tuskasteltua näytti perho löytävän virrasta uoman ja ujuttautui kiven edustalle. Ja joku kopsahti kiinni. Niin syvään on taimenen ongintajäänyt että nypin kalan siimasta jalkojen viereen. Laiha kirjolohen tumppi, ei kun perho irti ja tumppi takaisin jokeen. Solmun tarkistus ja perho uudelleen samaan paikkaan. Kiinni on ja reilumpaa meininkiä. Jonkin ajan kuluttua tuntui homma olevan valmista, ei kertaakaan pinnassa edes näyttäytynyt. Ei mitään aplodien arvoista taistelua. Lohi se oli, takaperin pakittaen kävelytin kalan rantaan, helppoa kun kalastaa uimarannalla. Kesän ensimmäinen, tiedähäntä jäikö viimeiseksi, ainakin se yksikin riitti sille illalle.
Lähtiessä täytyi poiketa katsomassa naapurihaaran heittolaiturin tilanne. Hiljaista oli sielläkin, ei normaalia sähellystä laiturin yläpäässä… en tarkistanut alalaituria. Olisikohan paikallisella tanssilavalla olleen tanssit vienyt paikalliset kalamiehen muunlaisen saaliin pyyntiin.
Päivämäärä: 15.07.2008 21:03
Otsikko: Hiljaista aikaa
Viesti:
Pitäisi olla torstaina Kymillä, Siikakosken puolella, perhojen testipuuhissa. Jos joku ukon pusikosta löytää ja tunnistaa, juttusille saa tulla, ei minua usein siellä rantaviivan kostealta puolelta ole häiritty… joskus sentään on. Viimeksi käydessä tuli sen verran kiire Helsingin suuntaan etten ehtinyt saaliskirjaan merkintöjä meritaimenista mallia CR kirjoittelemaan. Kiire syntyi kun lupasin hakea vanhimman yöllä töistä, eipä ollut kelloa kaulassa kun kahlailin joessa kulkusia myöten.
Numeroa liian pieni kahluukenkäkin tuntuu pikkuhiljaa venyvän jalkaan sopivaksi, että pitääkin olla eri paria jalat. Jos ahkerasti liottaa monoja joessa saa kai sinne mahtumaan villasukat syksyksi.
Soittaa pirautin Manullekin. Mies oli käärmeissään ukkosen takia kadonneista nettiyhteyksistä, tietsikan muuntaja heitti sopimuspaperit kamarin nurkkaan. No, tämmöisenä kaupunkilaispoikana ei osaa muuta kuin kuvitella miltä se näyttää kun pistorasiat iskee tulta ja savua. Olkoon että olen vielä pienempänä poikana nähnytkin sen isäukon kotitalossa Ikaalisen takamailla, siitä on jo aikaa… rapeasti yli 40 vuotta. Älkää nyt kuitenkaan menkö ”mastojen” kanssa ukkosella heilumaan.
Sain Manulta suositukset Kupari Luudalle, joten en pohdi sähköjohtimen käyttöä enempää. Siinä olisi mielenkiintoinen ukkosilma-perho. Kone-onkeen siiman jatkeeksi, hiilikuitu sekoitteinen keinokuitusiima ja koskeen kahlaaman avoimelle paikalle salmojen leiskuessa ympärillä. Eipä silti, olen ollut uistelemassa veneessä missä oli kuus vapaa pystyssä, kun raju ukkospuuska yllätti keskellä järven selkää. Niin, palataan tuohon Kupari Luutaan, ajankohta juuri nyt ja keli vaikkapa aurinkoinen.
Muutoinhan tämä heinäkuun alku/puoliväli onkin hiljaista aikaa. Ketäänhän ei oikein tahdo saada puhelimellakaan kiinni, ovat kalassa. Yritä aamulla, ollaan just päästy nukkumaan. Yritä päivällä, ”ollaan jauhotuubi kalaa valmistamassa ei nyt ehdi”. Iltapäivällä ei myöskään onnistu, ollaan torkuilla kun lupa alkaa illalla. Illalla ja yöllä ollaankin sitten kalassa. Siis annetaan kalamiehelle rauha harrasteensa parissa. Kuulumiset tulee viesteinä… 7 kg, 14 kg, 15,5 kg jne…
Mutta taas penkki kutsuu siellä odottaa Hardyn White Doctor viimeistelyä.
White Doctor (Hardy)
Koukku 1/0 tai suurempi
Hela Ovaali hopea
Jatke Keltainen silkki
Pyrstö Crest
Vyö Tulipunainen villa
Kierre Litteä hopea
Runkohäkilä Vaalean sininen
Runko Valkoinen silkki
Kurkkuhäkilä Närhi
Siipi Kultafasaanin punainen rintahöyhen. Keltainen, punainen, sininen ja vihreä hanhi. Kultafasaanin pyrstö ja riikinkukon siipi. Mallard ja crest.
Sivut Helmikana
Posket Chatterer
Sarvet Sininen macaw
Yllä oleva on aito Hardy:n resepti. Tähän perhoon saa jonkinlaista ajatusta mukaan kun vyönä käytetyn punaisen villalangan jättää aiotun rungon mittaisena odottelemaan rungon valmistumista. Siinä vaiheessa kun valkoinen runkosilkki on kierretty taakse, tuo punainen villalanka sidotaan silkin avulla rungon alle. Jos sattui valkoinen silkki olemaan Soie Ovale:a, rungon alapuoli kuultaa punaisena tai pinkkinä.
Närheä ei kukaan ala nyrheämään kurkkuhäkiläsi, joten sen paikalle vaaleansininen helmikana, ihan hyvä on vaalean sinisen kukon ja helmikanan yhdistelmäkin. Chatterer:in voi korvata kuningaskalastajalla tai häkilän häkilän kärjellä mikä olisikin värien tasapainon kannalta parempi.
Jos sattui Soie Ovale:n silkki olemaan tuntematonta, maahantuoja on Sorrin Silkkituonti. Ovale on aitoa luonnon silkkiä, aavistuksen nukkaantuva. Valkoinen on lumivalkoista ja siinä on lievää sateenkaaren hohdetta slkin aitoudesta johtuen. Mustassa on myös vastaavaa havaittavissa. Hienoa tavaraa kalastusperhoissa, eikä ole kovin hintavaakaan.
Päivämäärä: 13.07.2008 15:53
Otsikko: Mökkihöperyys häviämässä
Viesti:
Mökkiloma tuli pidettyä. Ilmat oli suosiolliset, poissa oli paikallinen mustaan sonnustaunut hyttyspopulaatio paarma-tukijoukkoineen. Kalastus jäi haukivoittoiseksi souteluksi mitä erilaisimmilla ilmoilla. Sekosin 30 hauen jälkeen laskuissani, kaikki luutuubit laitoin takaisin uimaan. Pikkujärvessä olisi pitänyt kuhien olla pääsaaliina, mutta ne loisti poissa olollaan ruokapöydästä, uudet perunat täytyi syödä K-kaupan tiskin antimin höystettynä.
Kotona piti ensimmäiseksi tutkia kuulumisia… lohta näköjään tulee. Hienoa. Sekös herätti minulle suurta katkeruutta kahden auton huoltolaskujen maksajana. Eräs tuttava varmaan on samoissa tunnelmissa, katkeruutta kokien LVI-yrityksen laskua kohtaan. Ei taidettu päästä Tenolle kumpikaan perhojamme uittamaan. Onneksi tuo laskuoja tuolla vähän matkan päässä on budjettiin sopivasti hollilla.
Totesin Tenolla Luudan pyyhkineen saalista, oikeastaan sain siitä viestejä mökillä ollessakin. Ei minulla oikein ollut siellä korvessa tietoa mistä perhosta oli kyse. Täytyi käydä katsomassa Perhojen kehittelynurkalta mistä oli kyse. Sidottuani sellaisen totesin perhon näyttävän hyvälle, siis ei mikään ihme jos lohia on kiinnostanut. Omaan käyttöön tuli sidottua Kuparinen Luuta… meni evoluutiossa jo sen verran pitkälle, ettei jäänyt jäljelle kuin hailakka muisto alkuperäisestä. No, Kupari Luuta päässee kokeiluun Kymillä.
Kupari Luuta
Koukku # 4 kakshaara, Ken Sawada
Hela Hopea hologrammi tinsel (lakattu)
Jatke Oranssi UNI-Neon (lakattu)
Takahäkilä Punainen kultafasaanin rintahöyhen
Kierre Pyöreä kupari, ohut
Runko 2/3 tumman ruosteenpunainen silkki (UNI Dark Rust) ja 1/3 kupari-punos (Lagartun)
Siipi Oranssi ja keltainen orava, kupari/vihreä/punainen tinsel yhteensä 6 kpl, lila bucktail, muutama riikinkukon miekkahöyhenen siikanen. Viidakkokukon silmähöyhenet (pitkät, latvat koukun mutkan tasalla tai yli) sekä ruskea mallard (kapeat).
Pää Lila silkki (Lagartun) lakattuna.
Strutsi vyön jätin takahäkilän edestä pois, mieli teki räväyttää siihen kohtaan sininen mutta jäipä pois tällä kertaa. Siitä siis lähdetään, ei aavistustakaan mille hetkelle Kupari Luudan laittaisin siiman päähän, siis Kymillä. Tenolla varmaan saisinkin asiantuntevaa opastusta… tai neuvon laittaa sen lakkiin kiinni. Kymillä sohloilla säätäneen silmiin Kupariseni näyttää hyvälle, värejä ja sävyjä on muttei liikaa.
Silmähöyhenistä. Yleensä näyttää nahasta kadonneen alemman neljänneksen ylempipuoli, pienen pienet ja suuret höyhenet jää jäljelle. Niitä sopii sovitella sitten vaikka vanhoihin klassikoihin jollei uudempaa tuotantoa ole tarjolla. Silmähöyhenille taitaa käydä ohkasesti siiven osana mikäli perho sattuu kelpaamaan lohelle. Siksi sommittelussa voi miettiä niiden sitomista siiven viimeiseksi osaksi päällimmäiseksi, jolloin kadonneen paikalle voi perhotohtori ommella uuden.
Päivämäärä: 20.06.2008 13:41
Otsikko: Juhannuksen viettoa
Viesti:
Kävin alkuviikosta treenijoella, Kymillä, speyjaamista opettelemassa. Merkillinen juttu, näytti vesi virtaavaan eri suuntaan kuin Tenolla. No, alueen alimmalla koskella tuuli oli sitä luokkaa että oli pakko opetella heitto vasemman olan kautta. Ja kas kummaa, se onnistui paremmin kuin oikealta puolelta. Siis ihan selvästi ”Tenon Suomen puoleinen ranta” oli parempi.
Kyllähän tuollaista kakskätistä vapaa pitäisi osata heilutella molemmilta puolilta, kokeilkaa, yllättävän helppoa. Asia ei onnistukaan niin helposti koneongella tai ykskätisellä perhovavalla.
Muutoinhan heittoharjoittelu ei tuottanut tulosta, lohi ei vielä sillä hetkellä ollut aloittanut nousua kunnolla.
Heitellessä mietin korkealla olevaa vettä ja kovahkoa virtaa. Mielessä kävi vanhojen brittiperhojen tuuheus. Mietintään pääsi sitä kautta miksi ne niinkin tuuheita voisi olla. Olisiko ainakin osittainen syy ollut erilaiset virtaamat Brittein saarilla? Joistakin joista voisi todeta varmaan niidenkin virtaavan hiljalleen ruskahtavina, ei kaikki joet ole sielläkään olleet kirkkaita kalkkivirtoja.
Karttapalloa kun pyöräyttää voi arvioida oliko Britteinsaarilla sulamisvesiä kuten pohjoismaissa.
Jäin tuota siipi-asiaa miettimään, kun pitkästä aikaa näin eräillä sivuilla kommentin siiven koosta ja runsaasta häkilöinnistä. Eiköhän tuo pitäisi tässä maassa olla jo selvillä ettei Kymijokelainen tuuhea ja erottuva perho ehkä olekaan niin kalastava Tenolla kuin Tenolle varta vasten sidottu. Asia toimineen myös toisin päin. Samalla kivellä istuessa mietiskelin rasiaa katsellessa perhojen siipien asentoja. Vähän rungosta irti oleva siipi toimii heitossa ehkäpä paremmin kuin soutuperhon matala-malli. Ei ainakaan taitu koukun mutkaan niin helposti.
Malliperho on siis aina malliperho, siitä sopii sommitella oman maun mukaan perho.
Yhä samalla kivellä jokea katsellessa mietin erilaisia siipiä, lähinnä näitä levysiipiä. Totesin pitäväni kattolaskuisesta mallista, siis siitä mihin siipilevyjä kiinnitellään klo 10 ja 2 väliin. Vaikka kuinka kiehtoisi naitella kaikki siikas-levyt keskenään, jätän sen kalastusperhoissa jatkossakin tekemättä. Siis hanhet omina naitoksina ja katolle kultafasaanit sun muut ja harjaksi mallard. Jäi jostain syystä kokeilematta tippet-siipinen perho jonka varta vasten otin mukaani, olisiko sillä saanut petettyä sen joessa jo läsnä olevan lohen?
Juhannuksen ajan resepti:
Hyvää seuraa, syötävää ja janoon seuraan sopivaa juotavaa.
Hyvää Juhannusta kaikille.
Päivämäärä: 06.06.2008 10:21
Otsikko: Lomalla
Viesti:
Lomaa on vietetty, ensimmäinen viikko lopullaan eikä sidottuna ole kuin yksi perho. Kolme päivää olen lukenut reseptikasaa kuin entinen piru raamattua. Merkintöjä syntyi joka sivulle, samalla ajatuksia jotka unohtuivat jäämättä sen kummemmin vaivaamaankaan.
Aamukahvia juodessa osui käteen eräs lehti. Selaillessa mietiskelin miksikö tauluperhon guttipää pitäisi sitoa mallin mukaisesti lyhyeksi, eikös sitojan taidot tulisi paremmin esille jos se sidotaan alkuperäisellä tavalla pitkänä. Se pitkäksi sidottu gutti rungon alla taisikin aiheuttaa rungon ei toivotun vahvenemisen jo aikoinaankin, ainakin muotoilu hommia riitti.
Toisen kahvimukin kohdalla katselin perhoreseptiä, olivat näköjään laittaneet lehteen asti alkuperäisestä poikkeavaan järjestykseen siiven tavarat, no, täytyy tarkistaa oma resepti, ettei jää vaivaamaan. Mietintöä syntyi saman reseptin aiheuttamasta kalvavasta epäilystä, onko ne prkl:eet kirjoittaneet reseptit aikoinaan joko luettelemalla siivessä olevat materiaalit tai kirjoitelleet ne perhosta siiven osalta ylhäältä alas? Alussiiven ja katteen ne osasi laittaa kirjoitellessa jollain tapaa sitojalle tyrkylle. Tätä jälkimmäistä ajatusta tukisi muutenkin brittiläinen käänteinen kirjoitustapa, ajaahan ne vielä nykyäänkin väärällä puolella katua autoillaan. Itse kuva perhoa syynätessä, menisin radikaalisti sitomaan pääsiiven osat toisin päin, olisi jotenkin luontevamman näköinen. Samassa perhossa näytti muutakin poikkeavan omasta reseptistä, viimeinen rungolla oleva häkilä näytti olevan osan päässä eikä runkohäkilänä… Että osaavatkin pilata viattoman perhonsitojan aamun, vielä monta kuukautta jälkikäteen. No, tarkastan senkin..
Lehdistä on jäänyt kalvamaan tämäkin, ”Tunnettuja kultarunkoisia perhoja…”. No, on niitä lähes kymmenen, jos lasketaan mukaan kullansävyinen silkki saatetaan mennä yli parinkymmenen. Ovat vaan vuosien saatossa päässeet vaipumaan unholaan.
Laittoi tuo miettimään niiden vähyyttäkin maailman kaikkeuden kaikkien kullasta tehtyjen helyjen joukossa. Kuka nyt härskisi jokeen heittää suurella työllä ja vaivalla kaivettua kultaa? Olivat kai kultakierteet ja tinselit aikoinaan ”kultaa” eikä tälläisiä mikronosien pinnoitteita kuin nykyään on. Hopeaakin oli kierteissä kai luokkasormuksen verran. Ei mikään ihme jos puolilintua sisältävällä siivellä varustettu perho upposi kuin ampassateuri veneen viereen.
Haen tässä kohtaa kolmannen mukin kahvia, ei sitä muuten takkutukka herää…
Laitetaanpa tähän loppuun yksi resepti, vähemmän tunnettu kultarunkoinen lohiperhohan tämä on… nykyään.
JUDGE (Hardy)
Hela/Jatke: Ovaali kulta ja oranssi silkki
Pyrstö: Crest
Vyö: Musta Strutsi
Kierre: Litteä kulta
Runkohäkilä: Kullanoliivi
Runko Litteä kulta
Kurkkuhäkilät: Viininpunainen ja Närhi
Siipi: Keltainen, vihreä ja punainen Joutsen, Trappi, Riikinkukon siipi ja Crest.
Sarvet: Sininen Macaw
Pää: Riikinkukon herli
Oiva perho, ainakin hämäläispojan mielestä. Toki on myönnettävä että tässä Mr. Brady:n aatoksessa Francis:llä ja Mr. O’Fee:n tuotoksessa Hale:llä oli runko litteää hopeaa. Kuitenkin, itse pidän tästä kultaisesta Hardystä. Jottei tuota sitoessa vatsahappojen poltetta synny, korvaisin Närhen vaalean sinisellä Helmikanalla. Siivessä Trapin paikalla käy vaikka valkopilkullinen Argus-fasaani, voi sinne sovitella vaikka jotain kalkkunaakin. Riikinkukko pää on olennainen osa perhoa ja voipa muunnosten tekijä vaihtaa vyönkin samaan materiaaliin.
Päivämäärä: 24.05.2008 21:16
Otsikko: Sepän hommissa
Viesti:
Olen tässä tullut siihen tulokseen että… niin perhonsitojan työkaluvaraston-listaa olen laatimassa.
Tässähän tämä listan alku-osa olisi:
- rautasaha tai oikeastaan timanttisaha
- viilat, sopivia karkeuksia ja viimeistelyyn timanttiviiloja
- alasin, täytyy tyytyä kerrostalo-asunnossa sellaiseen pienempään malliin
- ahjo
- paine-ilma kompressori, ahjon hapen pumppailuun
- sepän vasara-sarja
- smirkeli
Siinä se alkuosa olisikin. Kyse on siis koukkuverstaasta. Se kun näyttää olevan nuo koukutkin olevan sijoittajien kohteina. New York:n pörssissä sijoittajat alkavat ostamaan Adlingtoneita ja Philips:ejä. Bartleet:it oli päivän jälkeen rajussa laskussa. Limerick-mallien pudottamista listalta on harkittu. Yhtään Partridgen, Mustad:n; TMC:n tai Loop:n kaks haaraa ei edes noteerata.
Tähän tulokseen päädyin kun etsiskelin vanhan mallisia Blind Eye koukkuja. Se on kova hinta koukusta 10 euroa… pätkä rautalankaa toisesta päästä linttaan hakattu ja teroitettu. Vähän mutkalle väännetty, toisesta päästä ohennettu ja mustaksi maalattu. Onkohan sitä pianolankaa edes karkaistu?
No, tongeilla katkaisin tommosen 3/0 Bartleetinkokeeksi (ei sitä huonoa Partsidgea eikä TG:tä) ja vähän kitkutin timanttilla toista päätä ohemmaksi. Siihen siten sidoin kokeeksi perhon, eikä ihan pahasti v….. mennyt. Pääpuoleen jäi liikaa tilaa, mutta korjataan seuraavassa. Ei vaan ole suoraa runkolankaa siinä ja vähän falskille näyttää. Onneksi niitä ei kisaperhoiksi sidota vaan reilusti kalastusperhoiksi.
Yhä vaan kuitenkin vahvistuu käsitykseni golf:ista rahvaan harrastuksena.
Otin siis ennakkoa enkä odottanut viisutuloksia.
Uudemmat viestit | Aiemmat viestit
|
