|
Näytetään viestit 1 - 10 uusimmasta vanhimpaan. Aiemmat viestit Päivämäärä: 10.01.2010 02:17
Otsikko:
Viesti:
Olen pitänyt ”sapattia”, tai mitään vapaata en ole pitänyt, töissä syksyksi oli jälleen buukattu tunteja enemmän ja esimiesjärjestelyillä pilattu toimineet käytännöt. Tuli tunne kuin olisi ollut heikosti järjestetyllä kalaretkellä missä kaikki asiat menee pieleen.
No, vatsaa korventaa tulevat kuukaudet ennen kesälomaa ja loman jälkeen ihmetellään jälleen kun mikään ei toimi ja kaikki on sekaisin. Toimipaikka siirtyy lähemmäs Helsingin keskustaa, työmatka pitenee muutaman kilometrin mutta ajoaika ruuhkissa tuo 30 – 40 minuuttia lisää autossa kökkimistä.
Mites tämä liittyy kalastukseen?
Ei oikeastaan mitenkään. Tai osittain hiukan liittyykin, lähinnä rinnastaen. Minuun tarttui Tenokuume, eikä siihen rokotteita jaella, sitä pitää vain potea. Minulle etelän asukille kotijoki oli Tammerkosken lisäksi Kymijoki. Tampereelta Kymille ajoi jotakuinkin alle neljän tunnin, nyt kotiovelta kestäisi vähän yli tunnin. Viimeksi tänään ajellessa moottoritiellä Hki-Tre mielessä kävi kesäinen ajomatka Tenolle. En kesällä Teno-reissulla kyttäilyt kelloa, rajoituksien mukaan ajoin ja taukoja tuli pidettyä. Kyllä Teno kaukana täältä on, yksistään ajaessa se 16 tuntia on aika lähellä totuutta.
Olen kuumeisesti kaivellut lohestukseen liittyvään projektiin tietoa sekä siinä ohessa sidoskellut perhojakin. Reseptisidosten sitominen alkoi jo välillä tympäisemään pahastikin. Kaivelu perhojen tiimoilta avasi silmät havaitsemaan kuinka paljon perhoja onkaan lähes 200-vuoden aikana viritelty. Todella moni perho on tainnut jäädä unohduksiin ja lisää vaan syntyy koko-ajan. Hyvä vaan että perhoja viritellään lisää, niiden tiimoilta talvikaudelle tulee jotain sisältöä lisää. Kutina säilyy ja senkun kesää kohti lisääntyy. Mietin itsekin rasioiden sisällöt taas uudelleen. Jos Tenolle suunnistan mukaan pyrin saamaan vähän laajemman skaalan perhoja sekä erikokoisia perhoja. Kaikkea ei tietenkään ehdi eikä ole tarkoituskaan uittaa.
Olin Sepän Karin luona kahvilla, juteltiin ja sidottiin parit perhot siinä sivussa. Alla olevan reseptin mukainen Sepän Punainen syntyi siinä hetkessä ja mukana olleista materiaaleista. Olimme molemmat tulokseen enemmän kuin tyytyväisiä, syötävän näköinen punainen perho, ehkä enemmänkin soutajille tarkoitettu, sen ISON saamiseen. Tämän saman reseptin löydät Teno-foorumiltakin.
Koukku: 2/0 - 5/0.
Hela: Ovaali kupari.
Jatke: Punaisenoranssi DMC tai silkki lakattuna (alla hopea tinsel).
Pyrstö: Crest, pieni tippet höyhen V-asentoon leikattuna, harjattuna ja väripuoli alaspäin sekä helakanpunaiset kukon untuvaiset siikaset.
Vyö: Musta strutsi, käyttöperhossa mielummin villadubbing.
Kierteet: Ovaalit kupari ja hopea (tai kulta), maun mukaan toinen kierteistä voi olla litteä tai pakotettu.
Runko: Muutama kierros jatketta vaaleampaa punaisenoranssia silkkiä (alle punainen tinsel, koko runko), helakan punainen, vaalean viininpunainen, viininpunainen sekä tumman viininpunainen villa dubattuna.
Kurkkuhäkilä: Tumman viininpunainen kukko, tuplattuna.
Siipi: Kaksi punaista kultafasaanin höyhentä alempi lyhyempi ja punaisempi. Kaksi vaalean viinipunaista kukonhäkilähöyhentä (ei vastakkain vaan hiukan kattolaskuisena sekä pieneen V-asentoon perhoa alta katsoen), edellisten sivuille viininpunainen hanhi sekä päälle tumman viininpunainen hanhi.
Pää: Musta.
Halutessaan perhoon voisi lisätä vielä viidakkokukon silmähöyhetkin. Ensimmäisessä perhossa naitoin siiven hanhet keskenään n 6 siikasen levyisinä yhtenäisinä kaistoina.
HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA.
Päivämäärä: 10.08.2009 22:18
Otsikko:
Viesti:
Tuli sitten vihdoinkin käytyä pitkästä aikaa Tenolla. Maisemat oli muuttuneet edellisestä käynnistä lähinnä rinteiden osalta ja tien vierustoilta, koivut oli kasvanut. Niin se rapiat 20 vuotta maisemaa muuttaa. Karigasniemeä en ollut tuntea entiseksi, sekin oli muuttunut.
Reissuni osui elokuun alkuun. Soutamista en kokeillut, vaikkakin se varmaankin olisi ollut lohipoliittisesti oikea ratkaisu. Tyydyin siis varovaiseen kahlailuun ja perhovapojen heilutteluun. Lohen kohdalta tapahtumat jäi tasan kahteen mielipide-ilmaisuun perhojeni suhteen. Toinen oli titti jota jäykin rantein en saanut jäykässä vavassani pysymään, toinen olikin vauraampi tukistus siiman päässä. Tukistus päättyi nopeasti ja jätti kirvelevän mielen.
Harjusrintamalla olikin lämpimässä säässä enemmän tapahtumia. Varakalaa löytyi vaikkakin en saanut oman mittarajani ylittäviä kaiveltua esille tarpeeksi kotiin tuotavaksi asti. Perhokulman Kari Sepän hokema harripaikoilla tuli todettua todeksi, ”mitä pienempi perho sitä suurempi harri”. Yli kolmen vaaksan kalat oli vähissä, tai oikeammin eräässä paikassa niitä kävi perhossa yli puolisen tusinaa, muttei kyvyt tuottanut niitä rannalle asti. Mutta nautin silti täysin siemauksin harreista vaikka lohi olikin tavoitteena.
Ihastuin muutamiin paikkoihin todella syvästi, toivottavasti pääsen vielä takaisin niitä ihastelemaan. Teno-vuonoon tutustumista suosittelen kaikille lämpimästi. Muitakin paikkoja Tenosta löytynee useita. Kaikkea ei todellakaan voi nähdä tai kokea ajamalla niiden ohi tai pysymällä tietyllä joen osalla.
Sitojana sain reissusta enemmän kuin aluksi osasin odottaakaan. Näin useita erilaisia toimineita perhoja sekä todellisia kaunokaisia sidonnallisesti, olivat osa näistä antaneet lohtakin. Mukavasti palautui maanpinnalle omassa sidonnassa ja sain itselle uudenlaista tavoiteltavaa sidontaani. Ihan tarkalleen en osaa määritellä mitä tuleman pitää ja mikä jäi sitojan visioksi toteutusta odottamaan. Mutta sen tiedän että penkin ääressä on tehtävä töitä lujasti. Rungon hiomisen sijaan joudunkn panostamaan siiven elävyyden lyötymiseen. Valon on läpäistävä siipi, oli se sidottu mistä tahansa.
Karvasiivissä ongelma ei niin pahasti mieltä soimaa, mutta näissä siikassiivissä kylläkin. Ehkä enemmänkin naitetuista kaistoista kootuissa siivissä. Se saattaa wanhakin klassikko osoittautua vielä ottipeliksi kunhan siivet saa onnistumaan valoa läpäiseviksi ja herkkäliikkeisiksi.
Myös keskustelua paljolti aiheuttanut ”uintiliike” sekä uittosyvyys tuli todettua. Uintiliike on edellä todetun siiven kanssa hyvinkin suhteessa siihen missä perhoa uitetaan sekä miten uittaan. Kaikesta kokonaisuutena, kun vielä perhon värityskin ja elävyys osuu kohdalleen, syntyy se hetki joka toivottavasti jää kalastajan mieleen aina seuraavaan asti.
Uittosyvyydestä. Normaali vedellä useissa yhteyksissä todetaan kalan hakevan perho pinnan tuntumastakin, Tenolla kirkkaassa vedessä näin tapahtuukin, Kymillä ei ehkä niin ole. Matalalla vedellä veden lämmön noustessa, kalat hakevat viileämpää ja hapekkaampaa vettä. Viileämpää pohjan tutumasta ja hapekkaampaa koskien tuntumasta. Aivan hyvä neuvohan on silloin yrittää perhoa saada syvemmälle siipeä ohentamalla, samalla perholla voi kalastaa siellä kovemmassa hapekkaassa virrassa.
Ei tuntunut olevan helppo kausi kenellekään, onnekkaitakin oli jälleen. Eräs perhoni Eräkontion teltalta ostanut oli sillä saanut heti ensimmäisellä laskulla kalan. Millä perholla jäi minulle epäselväksi, mutta pääasia ettei sijoitus mennyt hukkaan.
Pidän luovaa taukoa, vaikkakin se ei tarkoita että malttaisin penkin äärestä pysyä poissa. Jotain pientä olen luvannut sitoa ennen varsinaisen sidontakauden alkua. Pikkuhiljaa talven mittaa kokoankin sitten muita luvattuja perhoja ja ihmettelen mitä muuta penkissä syntyy. Toivottavasti työkiireet eivät tule motivaatioita syömää, myös muiltakaan.
Päivämäärä: 01.06.2009 10:35
Otsikko:
Viesti:
Selailin tässä viime viikolla googlella minkälaisia osumia löytyy omalla nicillä tai nimellä. Jotain löytyi sentään. Silmään pisti kysymys eräältä sivustolta. ”Reseptejä missä käytetään metsoa”. Yllättäen löysin linkin omaan blogiini… kiitos kiitos, olen otettu huomionosoituksesta joku sentään tätäkin lukee.
Olisin vastannut metso kysymykseen seuraavasti.
Laittaisin metsoa ihan joka perhoon missä mainitaan trappi. Jotta en yleistäisi suositusta, metson laatu määrittelee mihin perhoon sitä kannattaa käyttää. Siikasten mitta kannattaa tarkistaa, onko se riittävä aiottuun sidokseen. Seuraavaksi kannattaa tarkistaa onko väritys toivottu, paras on sellainen jossa pilkutus on selkeästi pohjaväristä erottuva. Kurkkuhäkiläksi metso onkin erinomainen, se kannattaa pohjoisen vesille sitoa ohueksi, itse sidon mieluiten pitkä siikasisena. Höynenen toisen sivu kannattaa stripata leikkaamalla ruotia seuraten siikaset pois, sen jälkeen harjataan siikaset märällä hammasharjalla pöydän pintaa pitkin suoraan kulmaan ruotiin nähden ja jätetään höyhen kuivumaan. Kuiva höyhen kierretään paikoilleen eikä höyhenen ruotia poisteta, sillä siitä saadaan sopiva kynnys siivelle jottei se jää makaamaan rungon päälle. Itse kierrän häkilän tahmealle lakkapinnalle ja lukitsen höyhenen tuomalla sidontalangan häkilän katkaisukohdan yli eteen.
Oma sidontatapani on hidas, koska pyrin tekemään perhot kestämään sen toisenkin kalan… mielellään vähän saisivat perhot kestää kovakätistä heittämistäkin.
Oli alkuvuodesta Scandinavia Open:in tuloksetkin julkaistu.. siinä oli pettymyksen paikka monelle. Ruma juttu.. en tykännyt yhtään voittajan perhoista. Ei siitä enempää.
Onhan sidonnasta innostuneille muitakin kisoja. Mutta ei oikein innosta. Voittajalle planketti ja 25 taalalla koukkuja sekä perho nettisivuille? Houkutteleeko hankkimaan intianvarista kisaa varten sidottavaan perhoon?? Onneksi ei kyvyt itsellä riitä moiseen ja toisaalta itsekritiikki ei aseta rajoja olla kommentoimatta. Saa nähdä tuleeko koskaan ”Maailman paras lohiperho”-perhonsidonta kisaa jossa perhot myös testataan aidoissa olosuhteissa ja mielellään taitavien kalastajien käyttämänä… Siinä olisi tekemistä sitojilla ja arvioijilla, etenkin uusien mallien suhteen.
Päivän resepti? Laitetaan aamukahvin aikana mieleen kääriytynyt kuvitelma.
Kuokku: n:o 2 kakshaara, pitkähkö runkolankainen (siis suuri kakshaara mieluiten).
Hela: hopealanka.
Jatke: alla muovinen litteä hopea tinsel, päällä oranssinpunainen silkki, lakataan hela sekä jatke huolella.
Pyrstö: alle punaisen UNI-villan kuituja, crest ja pienen tippet-höyhenen siikasia.
Vyö: Musta villadubbing.
Kierre: ovaali hopea.
Runko: oliivinvihreä silkki, oliivin vihreä villa ja oliivin vihreä hylje. (takana vaalein sävy, eteen päin tummenevat dubbaukset).
Kurkkuhäkilät: sininen helmikana (lyhyt siikasinen) ja metso (pitkä siikasinen kärjet koukun kärkien tasalle, laitetaan metso nousemaan osin siiven allekin)
Siipi: alla tippet siikaset (tai orava), sekoitettuna erilaisia vihreitä siikasia alla vaaleammat, harsomaisesti vähän viininpunaista kalkkunaa (vaaleaa), kapeat kaistat ruskeaa mallard:ia. Siiven sivuille wood duck kapeina kaistoina. (viininpunaisen voisi korvata kultafasaanin pyrstöllä sekä saman linnun punaisilla höyhenen siikasilla)
Sarvet: punainen macaw (halutessa lisäksi soutuperhoon rungon alle sivuille koukun kaaren mittaiset, heittoperhossa lyhyemmät… laittaisin oranssit jos sellaisia omistaisin).
Pää: punainen villa dubbing.
Mahtaiskohan näyttää miltä… toimisikohan… koukkua voisi pienentää ja laittaa kultahelat ja –kierteet.. sopisikohan kuparisenakin.
Päivämäärä: 15.05.2009 11:18
Otsikko:
Viesti:
Työkiireet ja motivaation puute ovat vaivanneet kevään mittaan, tiedä sitten onko kaikessa näkynyt tämä lama ja sen tunkeminen joka ovesta näkyville. Lehtorin lomaan on muutama viikko aikaa, ja nyt on todettava omien perhorasioiden tila. Huolestuttavahan se on kun sidonta ei ole innostanut.
Josko sidonta saa uutta nostetta kun työkiireet ei enää paina mieltä… ei ei.. lomautusta ei meille ollut tiedossa, ainakaan vielä.
Sain pitkästä aikaa aikaiseksi perhon johon olen itse tyytyväinen, Musta Kääpiö tuli sille työnimeksi. Päädyin nimeämään sen alkuperäisen Black Dwarf –perhon suomennoksella, koska sillä viittaa alkuperäiseen reseptiin jonka pohjalta rakentelin mielikuvan. Kyseinen perho nosti hyvää keskustelua esiin. Onko se Mar Lodge runkohäkilöitynä, hunnuilla ja erilaisella siivellä?
Alkuperäinen Black Dwarf kyllä taitaa olla sitä, siinä on kehittäjä ilmeisesti n. 1900-luvun alkupuolella ottanut hyvän perhon rungon ja lisännyt siihen omat mausteensa. No, minä vaihdoin mausteet omiini ja aika näyttää miten tuo Kääpiö toimii.
Pohdiskeltiin kilpasitojien sivustolla Waverley:n alkuperää, kenen resepti se on alkujaan. Arvelin nimen olevan johdetun vanhan kelan nimestä. Olin varmastikin väärässä ja sen olenkin jo julkisesti tunnustanut. Nimi lienee otettu Walter Scott:n novellista. W. Scott novellien mukaan on nimetty muitakin perhoja esimerkiksi Rob Roy. Pertti Kanerva asiaa korjasikin ja mainitsi kevyesti sidotun Scott-sarjan. Hardy:n vanhassa katalogissa Waverley sekä sarjan muut mainitaan, ja Hale on ainakin osan resepteistä painetuksi tekstiksi saattanut. Waverley:n reseptiä en ole voinut tarkastaa, muutakuin meillä tunnetuissa muodoissa. Sarjan perhoista maineikas Kelson on kai kirjassaan maininnut ettei niillä ole kalastuksellista merkitystä, en ole väitettä tarkastanut. Kuinka tuo Kelson väite onkin sen jälkeen useasti vääräksi osoitettu…
Mutta vielä näistä Scott-sarjan perhoista. Ainakin osasta arjan perhoista oli olemassa versiot ”perinteinen” ja ”nykyaikainen”, lieneekö Hardy:n ja Halen käyttämät reseptit sitten ne nykyaikaset? Ainakin tuon edellä mainitun Rob Roy:n reseptistä minulla on tiedossa erilainen yksinkertaisempi versio.
Waverley:stä olisi mukava kuulla vanhemman polven sitojilta ja kalastajilta, mitä he muistavat perhon historiasta Suomessa.
Ei tässä nyt sen enempää, perhopenkki kutsuu..
Päivämäärä: 07.01.2009 11:12
Otsikko:
Viesti:
Lehtorin loma vuodenvaihteen osalta on ohi. Päädyin suurelta osin ottamaan tuon tauon loman kannalta, myös perhojen sidontaa vähensin. Pidin täysin sidontavapaita päiviäkin.
Tuossa alla kirjoittelin tuosta erään foorumin klassiset lohiperhot keskustelusta. Kuulun tosiaan siihen sakkiin joka haluaa perhossa olevan ”uintiliikettäkin”. Jäi keskustelusta mieleen eräästä kommentista muistikuva, ”perhossa ei ole uintiliikettä, vaan se syntyy virran pyörteistä, siiman vaikutuksesta yms”. Jos oikein tarkkoja ollaan, ei sitä totuuden nimessä ole vaapussa tai lusikassakaan. Tai oikeammin, perhossa sitä ei niin selvästi ole tasaisessa virrassa, kun taasen vaapulla ja lusikalla liikettä on tasaisessa virrassakin. Mutta, harva se kai kumminkaan vesiputkessa kalastaa.
Önniäisistä, katkasidoksista tai klassisista grub-perhoista. Tavallaan niilläkin on uintiliike joka perustuu materiaalien elävyyteen yhdessä nykivään uittotekniikkaan. Niiden parasta käyttöaluettahan oli jokien alajuoksut, jopa seisova vesi.
Muistelen kaiholla erästä streemer:iä johon paukahti todella komea meritaimen. Yksivärinen oranssi ja kokonaan keinokuitua. Ihmisen järki ei aina sanele tekoja, menin tuhoamaan sen katkaisemalla siiven lyhyemmäksi. Siitä katosi täysin herkkä uintiliike joka näkyi vetäessä perhoa virrassa ylhäältä alaspäin hiukan virtaa nopeammin. Siipi saattoi olla n. 3 jopa 4 kertaa rungon mittainen. Erikoisperho, joka sopi juuri tuolle hetkelle ja paikalle josta tuon meritaimen tartutin. Voi olla että perhoon sovellettu ajatus vaakasuunnassa uppoavasta perhosta oli se mikä taimenen iskuhalut herätti.. enpä tuota tullut kysyneeksi.
Menin sitten korskeasti sitomaan Muddler Dee Fenian perhon. Pahoittelen ja pyydän anteeksi, moisen perho paikka ei ole Tenojoki-sivustolla.
Koska kyseessä on sivuston perhojen kehittelypaikka, ajattelin tuoda sen kuitenkin näkösälle esimerkkinä mitä on mahdollista sitoa. Kyseinen perho ei ole kovinkaan vaikea sidottava, hankalin kohta sidonnallisesti on deltasiiven paikalleen laittaminen. Kokeilematta tuollaista delta-siipeä en suoraan tyrmää etteikö siitäkin voisi uintiliike löytyä. Delta-siipi ei kuitenkaan pysy koossa virrassa kuvien näköisenä. Mutta, paras juttu minulle tuossa perhossa on se toteuttamatta jäänyt visio joka jäi mieltä kaivertamaan. Aika näyttää saadaanko ajatus toteutettua perhona. Jos se on toteuttamiskelpoinen, aion tehdä kunnon koe-uitot ennen kuin laitan mitään esille. Ei voi mitään sen ärsyttävämpää kuvitella kuin lohiperho joka kelluu pää ylöspäin.
Toivottavasti nyt kumminkaan ei ympäri Suomea syntynyt muddler-perho sidontabuumia. Lohiperho on parhaimmillaan sellaisena kuin sen kehittäjä oli sen ajatellut, loistoa ja mausteita tuo
siitä toimivan perhon sitominen.
Päivämäärä: 02.01.2009 12:49
Otsikko:
Viesti:
Olin jatkaa tuota eilistä romaania, mutta aloitinkin uudelta sivulta.
No niin, laakerit tarkoittikin oravankarvaa siipilevyjen välissä. Parempiakin ”laakereita” löytyy vaikka pesukarhu, mutta jäin ihmettelemään miksi mainostaa klassisena sidoksena sellaista missä on oravaa.. Eipä tainnu Wright ihan sellaista ajatella perhoihinsa sidottavan. 1800-luvun klassikko on kumminkin klassikko ja jotkin uudemmat perhotkin sellaiseksi on parasta aikaa muodostumassa.
Jäykistävä katesiipi.. se ei auennut, mitään sillä tarkoitettiin? Lieneekö kyse mallard:sta kaistoina siiven päällä vai tarkoitettiinko sillä helmikanaa siiven sivuilla.. Hyvin vanhoja asioita nekin on. Kun en pahemmin ole perehtynyt asiasisältöihin mitä tuon keskustelun pohjalla piilee, jäänee nuo minulle sen kummemmin avautumatta.
Vanhoista reseptistä. Vanhimpiin niistä on jonkin verran ”ujuteltu” piilotietoa. Mutta ”konnat oli konnia” jo tuolloin, ei kaikkea välttämättä kerrottu. Jotkin asiat taasen kerrottiin hyvinkin suoraan. Reseptit siiven osalta saattoivat olla osittain luettelona siiven osista vailla niiden järjestystä. Voi ollakin että siipi koottiin reseptin mukaisella järjestyksellä, kuten Blacker, sormien väliin ja kiinnitettiin pakettina paikoilleen. Lopuksi materiaaleja aseteltiin haluttuun muotoon ja lakattiin kiinnityskohta.
Noista materiaaleista, lähinnä siivessä. Arvelen niiden tulleen valituksi ennen kaikkea värin sekä sävyn mukaan, jos valittu materiaali oli vieläpä vedessä elävän oloinen, se oli paikkansa lunastanut. Eräiden lintujen värin voimakas sävy oli varmaankin sen valinnan peruste, eihän niitä sävyjä siihen aikaan värjäämällä olisi saatu aikaan, esimerkiksi vihertävän oranssi tai punaisen oranssi papukaijan sävy. Siihen kun lisänä oli vielä siikasen muoto ja siikasessa itsessään olevat pienen pienet untuvat, jotka öljylampun myöhemmin sähkövalon loisteessa somasti kimmelsi. Kaikki nehän viehättivät ehkä ennen kaikkea perhonsitojaa ja kun vielä kalatkin ne hyväksyi, niin perho oli valmis.
Lainaan pienen otteen keskustelusta ja huomautan sen olevan tosiaankin irrallaan asia-yhteydestä, jolloin tämä mielipide ei antane täyttä kuvaa asiasta:
”En teistä muista tiedä, mutta itse ainakin jaan perhot kahteen kategoriaan, pikkukaloja matkiviin klasareihin yms. isompiin kalamaisesti liikkuviin perhoihin ja sitten önniäisjäljitelmiin, eli lähinnä katkatyyppisiin perhoihin. Ensin mainitut kuuluvat houkuttavuudeltaan ja uinniltaan samaan sarjaan kuin vaaput, pellit ja putkiperhot. Jälkimmäisien perhojen uinti ei enää ole läheskään aina merkitsevä seikka, joskin helpoin tapa luoda illuusio elävästä olennosta. Ympäristöstä poikkeava liike näkyy tunnetusti parhaiten ja antaa kuvan jostain elävästä. Näiden perhojen funktiona on myöskin elävyys ja tunnistettavuus joksikin eläväksi olennoksi, eli kumminkin joku seikka, josta lohi saa illuusion elävästä olennosta, joka ärsyttää. Tähän kategoriaan kuuluvat juuri ne ns. vain 5 karvaa siivessä perhot ja erilaiset iskupisten terästetyt riisutut perhot. Poikkeavan liikkeen kun saa aikaiseksi pelkällä koukulla, jos niikseen tulee."
Omanlainen järkevältä tuntuva kommenttihan tuo on. Lisäisin pienen faktan tai oikeammin joidenkin klassikoiksi muodostuneiden kirjailijoiden julkituoman asian. ”Önniäisiä”, katkamaisia perhoja he mainitsivat käytetyn joen alajuoksulla osin jopa rannikolla, mikä vaikuttaisi aivan hyvälle ajatukselle koska lienee nousulohella vieläkin muistissaan katkat ravintona. Edelleen kirjailijat mainitsivat joidenkin ”pikkukala kategoriaan” nykyään luettavien perhojen matkivat katkaa, hiukan poikkeava ajatus, mutta osittain varmaan osuvakin. Jotkin perhot ovat kieltämättä hyvinkin katkamaisia vaikka ovatkin sidottu klassisiksi levysiiviksi. En kyllä menisi siltikään vertaamaan perhoa vaappuun tai peltiin. Tai, saattaa lohen saada tarttumaan kaukana jokisuusta ja vieläpä pitkään joessa olleena katka-imitaatioon.
Ei ole lohenkalastus tai perhonsidonta lohenkalastukseen todellakaan helppoa, etenkään jos hommasta viedään nautinto uppoamalla sinne hetteikköön liian syvälle. Menee maku koko touhuun... Kyllä harrastuksesta pitäisi nauttia ja sen pitäisi tuottaa mielihyvää.
Mutta, harrastajana kaikki nämä minun ovat mielipiteitä, tutkijat varmaankin hoitanevat tarkemmat kaivaukset luonnossa ja kirjastojen kätköistä.
Päivämäärä: 01.01.2009 17:43
Otsikko:
Viesti:
Mitähän immeiset tekee vuoden ensimmäisinä tunteina..
Heiiii, näköjään samaa kun minäkin. Lueskelin tuota taoft:n keskustelua klassikoista lohiperho-osastossa. Näyttää edenneen lopulta mielenkiintoiseksi keskusteluksi. Tämä ”jutusteluni” on oma näkemykseni joka heräsi tuon keskustelun pohjalta. Tosin päädyin lopulta yöunien puolelle ja jatkoin tätä aamupäivän mittaan.
(1.1.2009 klo 1.25 – 2.35)
Joitain reseptejä minullekin on kertynyt, noista keskustelun kohteena olevista klassikoista. Eräästä keskustelussa esitetystä väitteestä, liittyen linkin kautta aukeavaan perhokokoelmaan totean, en ainakaan minä kykene resepteistä päättelemään mitä perhonkehittäjä olisi ajatellut kehittäessään perhon. Laitetaan se minun osalla vaikkapa kokemattomuuden tiliin, en tosin välttämättä haluakaan harrastustani ihan niin syvällisesti ottaa. En kykene tunkeutumaan sitojien ajatusmaailmaankaan kokoelman perhokuvien myötä. Taidan olla pakotettu yhtymään keskustelussa mainittuun toteamukseen perheen-emännistä. Muistelen näistä perheen-emäntien ”sidontaharrastuksista” lukeneeni ja taidettiin heistä jossain muutamia mainitun peräti nimeltä. Siinä voi vaan todellakin miettiä moniko perhonsitoja-kotirouva kävi perhoja vieläpä testaamassa? En usko että brittein saarilla 1800 lopulla tai 1900 alkupuolella naiset kävivät yleensäkään lohta pyytämässä perhovehkeillä, siis vaikka heistä kuvia joen penkoilla vapaa heiluttelemassa olisikin. Ladyt olisivat ehkä pukeutuneet hiukan erilailla kuin joissain kuvissa näkyy.
Sitä vastoin sidontaan liittyviä asioita hahmotan kuvista sekä mahdollisia kalastusperhoja. Sidonnasta en erota kaikkea haluamaani, ei ehkä ole täysin tarpeenkaan. Mahdollisissa kalastusperhoissa olen ennenkin mennyt pahasti hakosalle, etenkin kun ei ole ollut mahdollisuutta kokeilla niitä siellä minne ne alkujaankin kehitettiin. Mutta, aina voi löytöjä tehdä ja oman muunnoksen toiveikkaana sitoa.
Joidenkin perhojen jo reseptienkin osalta tyydyn siihen että niillä voi treenailla sidontataitojaan. Eräässä uudehkossa kirjassa oli mielenkiintoinen kuva jossa oli useita kymmeniä Jock Scott:eja sidottuina kakshaara bind eye koukkuihin. Hienoja perhoja ja hienossa kunnossa ollakseen lähemmäs sata vuotta sitten sidottuja. Aina kun näkee tuon ikäisen perhon kuvan ainakin minulle herää ajatus ”mitä vikaa siinä on kun se on vielä noinkin hienossa kunnossa”. Mietin usein onko kyseessä sittenkin sellaisia perhoyksilöitä joka eivät ole toimineet tai ovat muutoin epäonnistuneet.
(1.1.2009 klo 10.05 – 13,20, välillä koiria ulkoiluttaen)
Näistä resepteistä mitä olen kokoillut, joitain perhoja voi sijoittaa aikajanalle, siis aikajärjestykseen jotta näkee miten ne ovat kehittyneet jollain aikavälillä. Kun reseptejä vertailee, päädyn päätelmään muutaman herran reseptien kohdalla olleen tavoitteena ”pistää kaveria paremmaksi”. Ovatko he tehneet sen kirjailijan ominaisuudessa tuomalla julki muiden perhoja vaiko ovatko he tehneet sen omilla resepteillä? Sekä että, mutta vaikutelmaksi jää monen perhon menneen piloille kalastusperhona. Eräs näistä voisi olla Green Highlander jonka kantaperho Highlander voisi olla jopa parempi kalastuksessa. Oma makuni vaikuttaa päätelmässä, minusta oliivi tai likaisen vihreä on jotenkin parempi sävy kuin tuoreen ruohon vihreä. Kuitenkin se hetki kun tuota tiettyä vihreyttä löytyy luonnosta on aika lyhyt, ja tuo likaisempi sävy voisi siten toimia pidempään.
Totesinkin jo etten kykene tunkeutumaan reseptejä lukemalla reseptin kehittäjän aivoituksiin. Jonkin asian tuosta aikajanalle sijoitetuista perhoista aistii. Muutaman suositun klassikkokirjailijan resepteissä perhot yksinkertaistuivat myöhemmin. Se miksi niin tapahtui voi olla kokemusperäistä muutosta, kritiikin aikaan saamaa, materiaalien saatavuudesta johtunutta tai jopa muuttuvan maailmantilanteen seuraus.
Kun kirjojen resepteihin vielä valittiin toinen toistaan komeampia perhoja ja joukkoon piilotettiin kalastusperhojakin, saatiin aikaan myyvä kirja. Mitä sitten jos asiaan enemmän perehtyneet kalastajat olisivat hiukan nurisseetkin. Mutta, onneksi niistä kirjoista löytyi ja löytyy yhä kaikille jotain. Kaikkea ei bisnessidonnalla oltu vielä pilattu.
Tässä sivujuonteena tulee mieleen tuo 2008 FQSA:n erään luokan voittoperho. Kykenisiköhän sen sitoja tekemään tilauksesta samanlaisia vaikka viisi kappaletta, höyhenillä purjelaivan mastoineen ja takiloineen? Tuskinpa, jäänee ainokaiseksi joka myytäneen johonkin kokoelmaan jenkkilässä hyvällä hinnalla korkoa kasvamaan. Etsiskelen yhäkin erilaisien perhojen kuvia, ja lähes aina löytyy näitä jenkki-tauluperhoja. En kiellä etteikö ne ole komeita ja upeita sidoksia, mutta ne eivät kaikilta osin vastaa minun perhomakua. Aika ärsyttävää kun haluaisi kuvia vanhoista perhoista, niin jokos taas löytyy vain tauluperhoksi sidottuja. Lieneekö oman maun muodostumisessa minulla mukana kateutta ja katkeruutta kun en kykene lähellekään sellaisia lopputuloksia? Voi olla, olisi kai pitänyt aikoinaan kun näkö toimi paremmin ja kädet oli ehjät opetella sidontaa kunnolla.
Palaanpa keskustelun tiimoille, materiaaleista. Olen kai materialisti kun totean materiaaleilla olevan merkitystä. Mutta mikä on järkevyyden raja? Mielellään minäkin sitoisin klassikon kalastusperhoksi aidoilla materiaaleilla jo ihan silkasta kunnioituksesta saalistani kohtaan. Lienee varmaan paras kun jokainen asettaa itse rajansa ja sitoo perhonsa niillä materiaaleilla mihin resurssit riittää.
Materiaaleilla on merkitystä? Kyllä, jos esimerkiksi punainen muuttuu märkänä mustaksi ja närhi kokoelmaksi harmaasävyjä. Kyllä, jos runkosilkin haluaa taittavan vallitsevaa valoa. Kyllä, jos siiven haluaa eläväksi pyykkipojalla tuetun sukan sijaan. Kyllä, lähes kaikkea voi käyttää ja silti perhosta saattaa tulla toimiva. Sotkua syntyy yhtä paljon kuin keittiössä on kokkeja…
Muutoin en nyt tällä hetkellä pidä klassisista lohiperhoista joiden siipi makaa vaaterissa pitkin runkoa, maku-asia, sellaiset siivet kuuluu taidesidonnan puolelle. Kaikkien materiaalien ei tarvitse näkyä, sellainenkin pieni kikka oli olemassa. Olenkohan alkanut hahmottamaan se pienen olennaisen, siiven kuuluu päästää valoa myös lävitseen rungolle? Saati sitten siipeenkin liittyvät valontaitto ja -sävy kikat, joita voi heijastuksina tarkkanäköisemmät voi havaita rungolta. Kun vielä sidokseen valitaan elävät materiaalit, käsitellään niitä eläviksi ja sidotaan ne siten että ne pääsevät vapaammin liikkumaan… Kaikkien materiaalien minusta ei tarvitse päästä liikkumaan, joidenkin tehtävä on tukea siipeä esimerkiksi heitossa.
Mietiskelen myös usein siiven materiaalien määrän suhdetta perhon muihin osiin ja yhdistelmän vaikutusta kokonaisvaltaisesti ”perhon uintiin”. Uintiin vaikuttavia tekijöitä onkin sitten enemmän kuin itse perhosta niitä löytyy, viimeisenä riippana veneessä tai rannan tuntumassa tutiseva ukko.
(1.1.2009 klo 17.30…
Keskustelu etenee… siivessä laakereita siipien välissä???? Mistähän siinä on kyse? Pitäisiköhän pyytää sivuston ylläpidolta salasanaa jotta voisi katsoa myös kuvat? Menin joskus kirjautumaan käyttäjäksi tuonne sivuille mutta unohdin salasanani vuosi mittaan…. jäykistäviä katesiipiä?
EI HITTO…NYT MIELENKIINTONI HERÄSI.. jatkat tätä toiste nuo perhojen kuvat on nähtävä.
Muutoin pyrin suhtautumaan sidontaharrastukseeni tietyllä antaumuksella ja yritän kunnioittaa muiden sitojien omia tyylejä. Aina en kai ole onnistunut siinä ja kommentti on lipsahtanut julki. Suotakoon siis klassikoita sidottavan erilaisilla tavoilla ja materiaaleilla muuallekin kuin tulostavoitteelliseen kalastukseen.
Päivämäärä: 13.12.2008 12:40
Otsikko: Ronkitaan Skantinaaviaa avoimesti
Viesti:
Jaaha, vuotuinen huipennus lähenee… perhonsitojan joulu, tai oikeammin kilpasitojien joulu.
Tarkastin mikä Scandinavian Open:ssa oli klassisen osaston lohiperhona. Black and Gold, mallia Kelson. Teki pahaa tarkastellessa reseptiä, CITES-listalla seitsemän perhon osaa. Jos sattuu mieli tehdä sitoa mokoma suti aidoilla tavaroilla, voi materiaali laskusta ”tulla paha miäli”. Jos tuon sudin sitoo tyhjältä pöydältä kisaperhon hinta pyörii useiden satojen eurojen paikkeilla.
Laittoi oikein miettimään mitä norskit hakee tällä kertaa takaa tuolla perho valinnalla. Haluavat ilmeisesti ”nostaa tasoa ja palauttaa kisansa arvostuksen”. Viime vuonna noissa lohiluokissa esille kömpineet perhot ei kyllä yksikään ole ollut takavuosien veroisia sidonnaltaan. Minunkin suosima Mustad SL53UBL kun on ruma koukku mikä ei anna anteeksi sitojan mieltymyksiä… (ei se kumminkaan ole niitä huonoimpia kalatuskoukkuja). Siihen kelpaa sitoa Cafe Cream runko ja korkea siipi sekä kruunata komeus schlappen-häkilällä.
Monikohan äitee tai/ja isi on saanut joululahja toiveena listan:
• 5 kpl intianvariksen höyheniä (a 79 e/kpl ???, voiko pitää paikkansa?)
• chatterer ( a 22 e/kpl)
• viidakkokukon niska (n 150 e vähän parempi)
• närhi
• trappi (n 60 -300 e)
Ei nämä norskit taida ihan tässä päivässä elää? Ala nyt sitten etsiskelemään noille materiaaleille korvikkeita…
Kyseinen perho ei puhuttele ainakaan minua millään tapaa. Taitaa pikkuhiljaa tämä kisa olla menettämässä arvostustaan seuraamisen arvoisena linkkinä selaimessa.
Suosittelen nyt kuitenkin kaikkia perhojen kehittelijöitä kokeilemaan tuotostaan Mustad:n kisan avoimessa lohiperholuokassa. Siihen voinee sitoa perhon hyvillä mielin CITES-listan ulkopuolisista materiaaleista. Kruununa saattaa olla joskus yli puolenvuoden kuluttua prenikka ja koukkupaketti postissa. Vielä mukavamman mielen saa jos voitto tai mitalisija irtosi perholla joka tosiaan toimii kalastuksessa.
Epävirallisia maailmanmestaruus kisoja en harrastesitojana ala ruotimaan.
Päivämäärä: 09.12.2008 09:48
Otsikko: RESEPTEJÄ JOULUN AIKAAN SIDOTTAVAKSI
Viesti:
Tällä kertaa ei siis suurempia tarinoita vaan reseptejä iso kasa, Kanadan vesiltä. Alla vielä joitain vihjeitä.
ROBERT BARNWELL ROOSEVELT.
THE GAME FISH NORTHERN STATES AND BRITISH PROVINCES. (1884)
LOUISE.
Pyrstö: Crest (top-knot).
Kierre: Pyöreä kulta (twist).
Runkohäkilä: Punaisenruskea kukko.
Runko: Punaisenruskea mohair.
Kurkkuhäkilä: Närhi.
Siipi: Kultafasaanin crest, rintahöyhen ja pyrstö, muutamia siikasina vihreä papukaija, sininen macaw ja kuningaskalastaja.
Pää: Oranssi mohair.
EDWIN.
Jatke: Helakan punainen silkki.
Pyrstö: Crest (top-knot).
Kierre: Musta silkki.
Runkohäkilä: Keltainen kukko.
Runko: Keltainen mohair.
Siipi: Kultafasaanin pyrstö ja keltainen macaw.
Pää: Musta strutsi.
FORSYTH.
Jatke: Sininen silkki.
Pyrstö: Crest (top-knot).
Kierre: Musta silkki.
Runkohäkilä: Keltainen kukko.
Runko: Keltainen mohair.
Siipi: Keltainen macaw sekä ohuesti mallard sivuille.
Pää: Musta.
STEPHENS.
Pyrstö: Crest (top-knot).
Jatke: Sininen silkki.
Kierre: Pyöreä kulta (twist).
Runkohäkilä: Punainen kukko (rungon sävyinen).
Runko: Tiilenpunainen silkki.
Siipi: Kultafasaanin ruintahöyhen ja mallard sekoitettuna.
Pää: Musta strutsi
ROSS.
Jatke: Musta silkki.
Pyrstö Vihreä papukaija.
Kierre: Pyöreä kulta (twist).
Runkohäkilät: Punainen ja musta kukko
Runko: Kaneli silkki.
Siipi: Mallard ja riikinkikon herlit.
PARSON.
Hela/Jatke: Kultalanka ja keltainen silkki.
Pyrstö: Crest (top-knot).
Kierre: Pyöreä kulta (twist).
Runkohäkilä: Tumman viininpunainen kukko.
Runko: Hyvin tumman viininpunainen silkki.
Kurkkuhäkilä: Sininen kukko.
Siipi: Kultafasaanin crest, rintahöyhen ja pyrstö, muutamia siikasina vihreä papukaija, sininen macaw ja kuningaskalastaja sekä edellisiin sekoitettuna wood duck.
Pää: Musta strutsi.
STRACHAN.
Hela/Jatke: Kultalanka ja keltainen silkki.
Pyrstö: Crest.
Kierre: Pyöreä kulta (twist).
Runkohäkilä: Musta kukko.
Runko: Verenpunainen (crimson) silkki.
Kurkkuhäkilä: Närhi.
Siipi: Kultafasaanin pyrstö joka on pääasiallinen siipi, keltainen macaw ja närhen siipi.
Pää: Musta strutsi.
LANGEVIN.
Jatke: Keltainen silkki.
Pyrstö: Keltainen hanki tai crest.
Kierre: Musta silkki.
Runko: Keltainen mohair.
Kurkkuhäkilä: Keltainen kukko
Siipi: Keltainen hanhi.
Pää: Musta strutsi.
WHITCHER.
Jatke: Keltainen silkki.
Pyrstö: Crest (top-knot).
Kierre: Pyöreä hopea (twist).
Runkohäkilä: Musta kukko.
Runko: Musta mohair.
Siipi: Sekoitettuna, mallard ja tukkakoskelo (hooded merganser), myöhemmin kaudesta tavi ja kellertävän vihreät siikaset tai kultafasaanin pyrstö.
Pää: Musta strutsi.
GREY FLY.
Hela/Jatke: Hopealanka ja syvän oranssi silkki.
Pyrstö: Sekoitettuna harmaa mallard ja kultafasaanin pyrstö.
Kierre: Pyöreä hopea (twist).
Runkohäkilä: Karmiinin punainen kukko.
Runko: Harmaa mohair.
Kurkkuhäkilä: Harmaa kukko.
Siipi: Sekoitettuna mallard, kalkkuna ja kultafasaanin niskahöyhen. Crest sekä siikasina sininen macaw.
Pää: Musta strutsi.
NICHOLSON.
Hela: Kultalanka.
Pyrstö: Mallard ja kultafasaanin niskahöyhen.
Kierre: Pyöreä kulta (twist).
Runkohäkilät: Verenpunainen ja sininen kukko yhdessä.
Runko: Verenpunainen mohair.
Siipi: Mallard ja siikasina sininen macaw.
Pää: Musta strutsi.
Tämän kirjan tekijä nimesi yhdeksi parhaista perhoista Miramichi tai Nipisiquit joille.
CHAMBERLAIN.
Hela/Jatke: Pyöreä hopea tai kulta (twist) ja musta silkki.
Pyrstö: Crest (top-knot).
Kierre: Pyöreä hopea tai kulta (twist).
Runkohäkilä: Oranssi kukko.
Runko: Oranssi mohair.
Kurkkuhäkilä: Keltainen kukko.
Siipi: Kalkkuna, sekoitettuna vaaleita ja tummia siikasia sekä mallard.
Pää: Musta strutsi.
DARLING.
Hela/Jatke: Kultalanka ja oranssi silkki.
Pyrstö: Crest (top-knot).
Kierre: Pyöreä kulta (twist).
Runkohäkilä: Punertava kärkinen musta badger.
Runko: Musta mohair.
Siipi: Kalkkuna ja kultafasaanin niskahöyhen sekä siikasina sininen macaw.
Pää: Musta strutsi.
MAJOR.
Hela/Jatke: Litteä kulta ja sininen silkki.
Pyrstö: Kultafasaanin niskahöyhen
Kierre: Pyöreä kulta (twist).
Runkohäkilä: Vaalean punainen kukko.
Runko: Syvän purppura mohair (sinipunainen).
Kurkkuhäkilä: Oranssi kukko.
Siipi: Mallard ja kalkkuna sekä siikasina sininen macaw.
Pää: Viininpunainen herli.
CAPTAIN.
Hela/Jatke: Hopealanka ja oranssi silkki.
Pyrstö: Crest (top-knot).
Kierre: Pyöreä kulta (twist).
Runko: Viininpunainen mohair.
Kurkkuhäkilä: Punainen kukko.
Siipi: Kalkkuna ja kultafasaanin pyrstö, siikasina kultafasaanin niskahöyhen ja sininen macaw.
Pää: Viininpunainen herli.
CARIBOO.
Hela: Kultalanka.
Jatke: Kullankeltainen ja musta silkki, yhtäsuurina osina.
Pyrstö: Crest (top-knot?).
Runkohäkilä: Harmaa kukko.
Runko: Harmaa karibun karva tai mohair.
Kurkkuhäkilä: Viinipunainen kukko.
Siipi: Kalkkuna ja mallard, siikasina macaw ja kultafasaanin niskahöyhen.
Pää: Musta strutsi.
EMMET.
Hela: Kultalanka.
Pyrstö: Crest.
Vyö: Musta strutsi.
Kierre: Pyöreä kulta (twist).
Runko: Musta mohair.
Kurkkuhäkilä: Musta kukko.
Siipi: Mustat siikaset ja kultafasaanin niskahöyhen sekä siikasina macaw:ia.
LILLIE.
Jatke: Keltainen silkki.
Pyrstö: Tumman harmaa kalkkuna.
Runko: Tumman harmaa mohair.
Kurkkuhäkilä: Punainen kukko.
Siipi: Tumman harmaa kalkkuna.
Niin sanottu "Stone fly" sidotaan pieneen koukkuun.
• Resepteissä mainitut papukaija ja macaw, etenkin siivissä käytettiin höyhenen siikasia, ei siis siipi- tai pyrstösulan kaistoja.
• Kierremateriaali twist on tarkemmin pyöreän langan ympärille kierretty litteämetalli, lace tarkoittaa yleensä kolmea edellistä kierrettynä keskenään punokseksi.
• Tuskallisen närhi-häkilän voi korvata sinisellä helmikanalla, joka saattaa toimia jopa paremmin kalastusperhoissa.
Päivämäärä: 03.11.2008 11:51
Otsikko: Huuhaata
Viesti:
Luppo-aikana tulee katseltua perhoja.
Aina silloin tällöin löytyy helmiä. Pidin kovasti mestareiden sidonta-illan Lato Karoliinoista kilpasitojien sivustoilla. Ajatuksia herättäviä perhoja molemmat.
Selailin eteenpäin.
Huonot hanhet syypäinä omituiseen asentoon sidotussa siivessä..
Kommentia halutaan ainoastaan kaltaiseltaan..
Asiantuntevaa kritiikkiä kaivataan…
En minä noita siimaan laittaisi vaan kehystäisin..
Tai tämäkin löytyi omista perhoistani :
nimetön, 13.01.2007
" Terve!
Tuli vaan mieleen tuo närhi perhossasi, oletko muuten tietoinen, että se on rauhoitettu lintu.
Ihan vaan vinkkinä muillekin.
Tässä linkissä lisää aiheesta:
http://www.riista.fi/index.php?group=00000090&mag_nr=1 ja sen viides pykälä ei tunne närhiä. "
Ihan heti en muista olenko koskaan itsekään lakannut laittamasta materiaalien syyksi epäonnistumisiani perhoissani. Milloin ne on liian lyhyitä tai ei löydy kunnollista… pitäisi jättää sitomatta sitten.
Kommenttia halutaan ainoastaan kaltaiseltaan… Mietinpä vaan että on itsetunto kohdallaan, kas kun ei määritellyt koulutuspohjaa sekä nenäkarvojen määrää… Aihe on aina huvittanut, missähän harrasteessa menee asiantuntevuuden raja? Siinäkö kun harraste päätyy kehyksiin ja seinälle? Vaiko siinä kun joku heittää sen jokeen tai uittaa narun päässä veneen perässä? Eikö esimerkiksi tuhansia perhoja sitonut ole asiantuntija? Eipä kai..
Asiantuntevaa kritiikkiä? Hiano…Upee… niinkö? Katselin pitempään tilannetta ja totesinkin ettei sitä kritiikkiä loppujen lopuksi kaivattukaan vaan positiivista huomiota.
Tätä ”Ei siimaan vaan kehyksiin” juttua en ole koskaan ymmärtänyt. Sen voi tulkita näin ”Perkeleen ruma suti” ja ”Hyi hitto, pidä vaan kämppäsi seinällä mutta pliis.. älä näytä sitä julkisesti!”.
Tuollaisen nimettömänkin löysin. Oli ujuttanut vaivihkaan se 2005 esille laittettuun perhoon.. ikään kuin salaa. Hymyä herätti välitön ja ystävällinen aloitus ”Terve”. Tai oikeammin kun siinä huutomerkkikin, sehän tarkoitti ”Hei urpoo, tajuutsä että sun lintuu ei saa ampuu?? Mitä sä sitten oot menny ampuu se?” Onkohan tuo sama tuntematon-nimimerkki muillekin asiaa tuntemattomille kaupungissa asuville luultavasti lintuja ampuville perhonsitojille viestinsä jättänyt.
Pakko lopettaa ennen kuin itsekin oikeasti suutun omaan tekstiini.
Aiemmat viestit
|
